Virtaavat pilvet ohitsemme
kun kevään loistossa nousemme
vielä kerran sille kukkulalle,
missä viikareina leikimme,
jonka kukat varomatta talloimme
Hetken kaikki on aivan niin kuin ennen
Vaihtuvat maisemat,
vaikenee muistot kevään kauneuden
Kummittelee joku pelko nurkissa sydämen
Juoksemme pakoon
mutta pohjatuulet meidät tavoittaa
Ajan tuli hehkumme kuluttaa
Niin ainiaan kuljemme kauemmas kotoa
On haikeaa kun aika virtaa,
emmekä kiinni saa sitä ainoaa
Hämärän jo hiipiessä
sydäntemme puiston
vanhan tammikäytävän kevään vimman muistot
Kaikuvat hiljaista soittoaan
kun lintujen laulu etelään kaikkoaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit