Sarastukseen

Meri soittaa ikisävelmäänsä
Raivoaja vailla rauhaa
Tuuli ruoskii selkää
Vaimenee hetkeksi
vain palatakseen uudestaan
Lasken tunteja sarastukseen

Korviini kuiskaavat aaveet
Täyttävät tyhjyyden valheillaan
Riisuvat aseista
ja lyövät maahan
Enkö mistään löydä rauhaa

Kirkkauden tähti missä loistat
Henkeni on köyhä
En tästä ajasta
Löydä lohtua
Enkö vain osaa etsiä
Suunta hukassa
Vie minut täältä

Pimeästä veit valoon
Teit minusta kauniin
Puit auringon loistoon
Luonas kerran olla sain
Takana taivaan tähtitarhojen
Missä ei ikävää