Sydämeni on särkynyt

Huhtikuun tummuvan taivaan kehdossa

tanssii pääskyt vasten päivän viimeistä kajoa

Kun koivujen rangat tuulen huokailussa vaiti nuokkuu,

minä mietin, missä kauneus syntyy

Ja niin… hämärälle kai hetkeksi valta annettiin

Sen kaiut sielussani yhä värehtii

Ja niin… lohtu joskus tiensä löytää

Keskellä yön syvintä tummaa

Tyhjäksi raukee laulujen ylväät lauseet 

kun julmuus kansoittaa rakkautemme valkeat huoneet

Särkyneinä näemme kuvastimet

Josta pedon kasvoja peilaamme

Ja niin…Etsin sanottavaa täällä,

missä suru asuu vihaan verhoutuneena

Ja niin…hiljaisuus mietteeni hautaa

syvyyksiin sydämen haavojen