Sydänarkku täynnä sanoja
tunne piilotettuna lukkojen takana
odottamassa hiljaisena löytäjäänsä
Sitä ainoaa, joka kuuntelisi
Kaipaus ulvoo susilauman säveliä
sävelet hukkuivat elämän kakofonian keskelle
ja meri raivoaa, vaikka sää on tyyni
Ei jano poistu suolavedellä
Eikä rakkaus paljasta itseään sille,
joka pelkää
Kunhan vain pohdin
miksi olen yksin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pohtiminen tekee aina hyvää. Kaunista
Erinomaisen hyvä runo!
Niin, ei pitäisi pelätä vaan eipä tunteilleen aina mitään voi. Pelko on voimakas tunne, ja vaatii aikaa psyykata itsensä ulos sen kourista.
Pohtia kannattaa aina!