kirjoitan
kirjettä nua
sinulle... i
paperi palaa s
p
o n
r a
o t
k s
s a
i k
sanani leijailevat a
luoksesi. . . . r
....•´¨*•.¸¸.**:*:*:*:.•*¨`•*-*;*::*;;;**
.....•´¨*•.¸*. * «•´¨*•.¸*. *
¨*•.¸* ;*;*Pikkuaurinko***
*.*.*. elämäni taivaalla* : *:*
*:*:* sinä ystävä ;*;*;*
*:*:*:*;`* *.¸¸.•
....•´¨*•.¸¸.* ¸.•*¨`•*
Timantteja hangellesi!
katseeni kuljeskelee maassa alakuloisen huokauksen saattelemana voikukan reheviä tupsaita kiviä roskia - karkkipaperi puoliksi imaistu tumppi heinänkorrella taiteilee leppäkerttu mustapilkkuista kilpeään kevyesti kantaen "minne lennät pikkukaveri" - ”Lennä, lennä leppäkerttu ison kiven juureen, siellä on sun isäs, äitis, keittää sulle puuroo." aurinko kurkistaa pilven takaa kuin sanoen - kyllä se siitä.
Kommentit
Kiitos. Mie oon pikkuinen ja pidin tästä.
Kaunis, herkkä runo
Nykyisin on enemmän roskaa kuin oikeaa luontoa, leppiksetkin kadonneet
Minullakin on lämmin suhde leppäkerttuun. Ei vähiten, että otan sen kädelle ja aloitan kuin pienenä poikasena, ”Lennä, lennä leppäkerttu"... se avaa siipensä, onko sillä kahdet siivet.. koskaan nähnyt sen lentävä isonkiven juureen, mutta olen varma se lensi äitinsä luokse saamaan puuroa. Salaperäisyys ruokki mielikuvitustani lentotavalla laskuvarjosiivin
kaunis runo, rehellisesti kuvailet näkemääsi, luonnon kauneutta pilaavat roskat, mutta luonnon omat pienet otukset suloistuttavat sitä, kauniisti lopussa ne runoosi laitatkin
Niin... kyllä se siitä.
Täynnä kesän kaihoa on runosi.
Minut se johdatti lapsuuden kesiin, jonne tuli yhtäkkiä kova ikävä =)
murhemielen haihduttaja
Sivut