Kävelen kadulla.
Vettä sataa kaatamalla.
Muilla on sateenvarjot.
Minä en tarvitse sitä.
Olen kohta kotona ja eihän kukaan edes huomaa minua.
Mieleeni nousee tuttu kappale, jonka sanat saa surulliseksi.
Sanat, jotka muistuttavat minua lapsuudesta.
Poskelleni vierähtää kyynel.
Vettä sataa entistä enemmän.
Ihmiset katsovat otsat kurtussa eteenpäin.
Poskillani on vettä ja kyyneliä.
Mutta kukaan ei erota kyyneliä vesipisaroista,
kukaan ei näe.
Kukaan muu kuin minä ei voi maistaa poskillani olevaa nestettä.
Kukaan ei tiedä onko se joka valuu suuhuni.
Kukaan ei tiedä onko se suolaista vai makeaa.
Selite:
tästä ei tullutkaan niin hyvää :D
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
