Silkkiuikun jättämä
vesivana
häviää hiljalleen
järven pinnalta
ja tyyni tasaisuus
palaa paikoilleen.
Maailma asettuu.
Jylhän männikön
siimeksessä
soi hiljaa
illan viimeiset kukkuut.
Maailma hiljenee.
Kääriydyn hieman
syvemmälle yöpaitaani
kun yön viileä kosteus
kietoutuu iholleni
mutten malta nukkua.
Maailma rauhoittuu
ja minä
sen siivellä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rauhaa, kuten nimikin sanoo, huokuu tämä runo kaikilta osin.
Hienosti se kuvaa kesäillan rauhaa ja luonnon asettumista yöpuulle. Illan viileys vain vielä valvottaa.
Tulee hirsinen rantamökki kuin maalaus lukijan eteen, jonka rantaruohikkoon päättyy silkkiuikun iltaretki.
Hyvin kuvaavasti kerrottu kesäilta.
Aitoa rimpsenssan haaveilua ajassa.
Kiitos vierailusta.
Tämä maalaa kauniin kuvan.. Hieno!
Kaunista,rauhoittavaa.. :)
Oi miten hieno kesäyön runo. (Täytynee vaihtaa taas salasana.)
Tämä runosi on niin täynnä kesäyötä ja sen taikaa että tekee itsekin mieli lähteä veden äärelle maailmaa vastaan. Kaunis tunnelma antaa ehjän lukunautinnon. Kiitos.
Tässä runossa uni lähestyy loppua kohti kauniisti, ja raukeus tavallaan voimistuu kerronnan edetessä. Alun silkkiuikku verrattuna lopun 'siivellä'-ilmaisuun luo hyvää symmetriaa, jota arvostan suuresti runoissa. Hienon rauhallinen runo, tällaista on mukava lukea kovin hälyisessä ja kylmässä maailmassa. Kiitos.
Sivut