Ei sinulla velvollisuutta
pyydellä anteeksi.
Minä olin
täällä jossakin
ja täällä jatkan.
Vaikka näinä
hiljaisina öinä
toisinaan saatan
kuvitellakin
kuinka sanasi
kulkevat kuin polku,
lipuvat pitkin pintaani.
Kosketat.
Iholla.
Vaikket koskaan ollutkaan.
Ei meitä
ollut tarkoitettu.
Näin nöyränä uskon.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Entä jos vaikka ei sitten kuitenkaan vaan entäpä jos kuitenkin mutta ei-runo
Moni miettii näitä
hieno runo:)
Alakuloinen fiilinki, joka runossasi on päälimmäisenä, ei silti tee siitä masentavaa, vaan kursivoitu teksti tuossa välissä on kuin hento toive paremmasta huomisesta, joka kumoaisi lopun alistuneisuuden.
Hienoa pirskatin hyvä runo.
Kiitos vierailusta.
Koskettavan kaunis runo. runosi sanoilla paljon koskettavuutta ja vahvaa tunnetta. pidin runostasi!
koskettavaa tekstiä tässä.
Kaunis ja koskettava runo,
samastun tähän tunteeseen.
Entä jos vaikka ei sitten kuitenkaan vaan entäpä jos kuitenkin mutta ei-runo
Moni miettii näitä
hieno runo:)
Alakuloinen fiilinki, joka runossasi on päälimmäisenä, ei silti tee siitä masentavaa, vaan kursivoitu teksti tuossa välissä on kuin hento toive paremmasta huomisesta, joka kumoaisi lopun alistuneisuuden.
Hienoa pirskatin hyvä runo.
Kiitos vierailusta.
Koskettavan kaunis runo. runosi sanoilla paljon koskettavuutta ja vahvaa tunnetta. pidin runostasi!
koskettavaa tekstiä tässä.
Kaunis ja koskettava runo,
samastun tähän tunteeseen.
Pidin paljon tästä... Jättää ilmaan kysymyksen: Vaikka täällä jatkan, odotanko sittenkin vielä sinua? Menee suosikkeihini :)
Elämä on.. joskus niin kipeän koskettavaa. Pidin tästä.
Sivut