Anteeksi voin antaa.

Pelkäsin sinua pienenä.
Huusit minulle kuin raivohullu,
ikinä en osannut tehdä mitään oikein.
Kaikessa olin huono ja kykenemätön,
sinä vain haukuit minut pystyyn.
Kyyneleet vierivät poskillani useaan otteeseen,
mutta sinä et edes pientä lohdutuksen sanaa antanut.

Nuorena sait minun oloni epävarmaksi,
sanoit pahoja asioita perä jälkeen.
"Olet ruma, läski, tyhmä, laiska ja saamaton."
Niin sinä sanoit minulle,
olin jo pohjalla.
Mutta ei, sinun piti vieläkin satuttaa minua enemmän.
"Et tule koskaan saamaan ketään elämässäsi, sillä olet niin paska."
Se sattui paljon,
mutta kyyneleet eivät enää tippuneet silmistäni.
Vaikka olit tuhonnut itsetuntoni kokonaan viha kiehui sisälläni,
kuin sammumaton liekki.

Nykyään juttelen sinulle,
tapaan sinua.
Mutta enää et uskalla sanoa yhtään pahaa sanaa,
yhtään sellaista joka voisi satuttaa minua.
Sillä minä satutin sinua vielä enemmän,
katkaisin välimme.
En soittanut, enkä tavannut.
En edes onnitellut syntymäpäivänäsi.
Anteeksi olen jo sinulle antanut,
mutta olet enemmän idiootti jos luulet minun unohtaneen.