En saanut niellyksi mitään tänään
en safkaa
en sun sanoja
anoisin mut en oo koskaan ollut anoja
sanoisin mut mulla ei oo oikeita sanoja
mulla on vaan tää ikuinen jano ja
joskus olit vastaus, pystyit mun kurkun kostuttaa
parhaimpina päivinä sait äänihuulet liikkumaan
mut mitä se sua enää liikuttaa
sä oot jo liikkellä
ja mun kylkiluita pakottaa
En saanut tehtyä mitään tänään
en noussut
en ees kääntynyt
tiesin vaikka huudan, sä et käänny nyt
En tiedä kumpi meistä muuttui
ja kumpi tuli huijatuksi
Sun mielestä jotain vaan puuttui
suunnitelman päälle raksi
tää juttu mut raiteltani suistaa
et vissiin haluu muistaa.
et meitä oli joskus kaksi
Selite:
Mun runot muistuttaa päivä päivältä enemmän räppiä, vaikka en halua räpätä. Mut toisaalta ehkä se voi olla mun ääni runoillessa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kysyvän surullinen runosi. Kiitos runoilijalle.