Musta elämäni,
elämä etsii itseään
Kuulen, kuinka
monet puhuvat pahaa
Muistoissain,
on toivoi kipinä
Lapset leikkivät satuja suurista,
unelmista, mutta kulissit kaatuvat
Ei edes rakkautta,
ei edes roihuavaa rakkautta
Ei mitään,
ein mitään
Maailma juoksee eteenpäin,
mä menen taaksepäin
Ei ole olemassa onnellisuutta,
on olemassa toivonkipinä
Sydämen haarniska ei särkyä,
saa
Kaksi kahvikuppia pöydällä
pakenen pimeyteen
Lääkärit laulavat,
ota onnesta kaikki irti
Itke sitten, kun
sua sattuu
Kysyt mitä kuuluu,
tuntuu etten edes pysty olemaan
Itkemättä,
sisko siellä tukena
aina aamun asti
Sisko on aiina mukana,
minn menenkin
Musta elämäni,
tuskainen tulevaisuus,
Aamuisin ajattelen,
miksi minä olen onneton
Rakkautta on,
töitä ja koulutusta on,
mutta mulla ei ole mitää noista
Näetkö sen elämän kipinän,
vaikka vaikeat valheet tuovat helpotusta
Olen tässä taas,
pimeydes vaan
Älä koske mun menetettyyn sydämeen,
sieluni on onnettoman rikki,
mutta maanantaisin odotan jotain uutta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Löysin taas luovuuteni takaisin yli puol, vuotta sitten, nyt puran kaiken sisäisen tuskani, surun, yksinäisyys ja rakkauden ja kaiken runoihini. Ne, jotka eivät ymmärrä runoilusta mitään, niin eivät ehkä osaa tulkita sitä millainen tunne lataus näissä oikeasti on. Pahimmillaan pisin aika on ollut 1-2 vuotta, kun en ole kyennt kirjoittamaan riviäkään runoutta masennukseni takia. Nyt kun, voin tällä hetkellä todella todella huonosti, olen tyytyväinen, että olen sili pystynyt kirjoittamaan tuntemukseni runoihin ja vieläpä ihan suoraan. Kiitos kommenteistanne ja mukavaa keskikesän jatkoa <3
On hyvä tietää mistä kaikki johtuu se tuo ehkä tuon odotetun maanantain
joskus elämässä on niitä vaikeita vuosia, mutta sieltä voi sitten nousta, jollakin ihmeellisellä tavalla ylös, löytää itsensä, on oma kokemus siitä, kauniisti osaat kirjoittaa, luulen että sinulla on kaikki mahdollisuus nousta ja löytää itsesi, onnellisuutesi, sisältäsi, sitten jaksat, runosi puhuttelee minua, toivotan voimia sinulle runoystävä