Huominen hiljalleen

Runoilija Sirutar

nainen
Julkaistu:
9
Liittynyt: 2.3.2004
Viimeksi paikalla: 5.5.2020 13:46

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
11.8.1991

- Kiitos palautteesta, risuista ja ruusuista!
 

Tuuli kulkee katuja pitki,
pakenen

Maantie taas mustaa,
oon yksin taas tässä näin

Matkalaukut olis jo jonnekki pakattu,
mut mulla ei oo rahaa

Sataviiskyt ongelmaa,
onnetonta, kauhukuvia

Uni ei tuu,
mut taas tulee huominen

Yksin, yksin oon onneni nojassa,
näetkö sen tumman tuskani varjot

Vailla pienä ymmärrystä,
mustaa merta kohti,

Uin ja hukun hiljallee,
mustaan pimeyteen

Ihmiset kuulevat kuinka tuskani soittaa siffoniaa,
kuulen hätähuutoni korvissani

Kuulen kuinka avunhuudo hukkuvat hiljalleen,
pelko ja paniikki

Huomine tulee taas,
tuska turruttaa

Kännit kai vetäisin,
mut maailmani kulkee samaa paskaa polua

Ei mitään,
ei ketään, vaikka on ihmisiä

On mulla maailmassa yksi kaveri,
joka ei edes jätä, se on masennus

Suljen silmät,
tuska tanssii ympyrää,
se vie mut mukanaan

Olen hädissäni,
mutta musta maailma pitää kädestäni kiinni

Huominen hiljalleen,
herätessäni ahdistus avaa varjojen verhot

En enää löydä sanoja,
tähän tuskaan

En enää saa,
kohta henkeä,
huominen hiljalleen

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

todella vahvaa tekstiä, tuska ja yksinäisyys hyvin kuvattuna, kertomus jossa odotin koko ajan seesteistä kohtaa, pientä helpotusta, mutta runon tuska masennus yksinäisyys vei iltaan yön yli uuteen aamuun, tuska ei ole hyväksi mutta runosi on hyvä juuri avoimuuden ja todellisuuden takia
 

Käyttäjän kaikki runot