Viideltä aamuyöstä
Hei rumien puhuja,
Olemme eläneet kummallisia aikoja
nämä pari viimeisintä viikkoa.
Mies, joka on hiljaa väärässä kohtaa
ja nauraa, sillä elämä on yhtäaikaa juuri niin rakasta ja hermostuttavaa
hänellä on puhelin kädessään
ja minä mietin, kestääkö hän yksinäisyyttä
---
hihkua hampaiden välistä
kirkua äänihuulten alla
on ihanaa ja ah, olet saippuakuplia!
huuliesi välistä runoja
ne valuvat ja maiskuvat
suolaa ja siirappia ja paskapuhetta
mutta ne maistuvat ja tahdon jokaikisen pisaran
Tyynylläni lappu lainattua Salvatorea
eilen siinä mies, joka toi sänkyyni havuja
ai niin
tapani maadoittua
on koskea otsaan ja suudella silmäluomia
Sinä naurat ja poskeesi muodostuu hymykuoppa
sinä vakavoidut ja silmistäsi huokuu vuosia
joku sinussa
jokuko minussa?
Toivot minut kiinni ja kuiskailet kyseenalaisia asioita
kuten "seurustellaan"
ja
”tavataan taas astraalitodellisuudessa”
ja minä haluan ne kaikki todeksi
Hei, sinä!
Kaunis mies,
Älä mene töihin enää koskaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit