Nimetön

perinteinen ilta baaris, vitusti bissee joka kaalis
ja mun edessä seisoo perinteinen suomalainen mies, otsa hies
se kattoo mua ja mä nauran, matalalta ja kauan
se on sille kutsu se luulee, heittää tupakan huuleen
ja lähemmäs tulee
mä ojennan kaulaa, se kuiskaa, sun seuras hei aika luistaa
mut tuskin se mun nimee muistaa,
se ei tosiaan tulis olee ikuista
eikä tätä neitoo kaadeta ku kauraa,
ei tajuu et oon se joka nyt jo nauraa