Nimetön

muistaks meidät vielä, ollaaks tallessa jossain siellä
minne annat vaan harvoin kenenkään kurkistaa
mäki sain vaa siivota pölyt nurkista
ja tosi harvoin, kun valitsin sanat tarkoin
ja semmosina hetkinä ku sinä yönä
ku et ollu pitkään aikaan osannu enää takas lyödä
ja ulkona vesi valu sun silmistä
annoin sulle oman hihani et voit siihen niistää
hoin etten mä haluu ketään muuta
niin et iteki itkin ja kuivas suuta
et uskonu ja ku oltiin jo sisällä
nukuit selin muhun mun sängyllä

se oli varmaan eka kerta kun riideltii
pakko myöntää et pelkäsin ihan vitusti
mut aamulla suljit syliin, pussasit
oli kaikki taas hyvin, pelkil sukil
hain postin vaik oli pakkasta
mut meil oli lämmin, oli rakkautta

se kaikki on nyt kaukana takana
mitä vittuu, siit on jo viis kuukautta
kun sun sohvalla itkin et pelkään sua
ja kerroit ettet enää rakasta mua
"en tiedä oonks onnellinen sun kanssa"
sanoit ja koitin pitää kyyneleet salassa
kamat keräsin, mut palan sydämest unohin
enkä osaa pyytää takas, ku tavallaan oot vielki rakas

vaik oot nöyryyttäny monilla tavoilla
sait mut luopuu mun omist periaatteista
humalas soittelit "haluun sut takas"
aamul et muistanu koko puheluit krapulas
yks sunnuntai tulit mun luo kahville
jotenki talutit mut sängyn puolelle
etkä soittanu enää ku olit lähteny
paitsi sit ku olit mut toisen kanssa nähny
annoin sun huoraks mua kutsuu ja pyysin anteeks
vaik ite lesosit ku oli uus muija taas kierrokses

vast nyt oon alkanu oikeesti tajuu
ettei sun kaltasta jätkää kukaan haluu
nään sut oikees valos ekaa kertaa
ja kun toisiin miehiin vertaa
sä oot sekundaa, et priimaa
toivottavasti et pääse enää ketään piinaa
lupailemaan turhii, unelmii rakentaa
ku iteki tiedät ettet oo valmis kenenkään puolest mitään uhraa