olen kuluttanut tuhansia minuuttia tuijottaen tuota huulipunani punaista kattoa
tai noita persikän värisiä, auringon raiskaamia verhoja.
katsonut kuinka aina uudet ja täysin tuntemattomat kasvot hiipuvat uneen.
tuntenut epämiellyttävän tunteen kun korvat lukkeutuvat aina uudelleen tunnelin kohdalla.
risteillyt näillä raiteilla suuntaan ja toiseen.
suunnitellusti tai en.
hymyillyt konduktööreille itkun partaalla.
(ja ironista kyllä; aina uudelleen he toivottavat hyvää päivän jatkoa)
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jotenkin tää on sitä elämää. Pidän runostasi.
Joskus hiljaisuus tekee hyvää.
Joskus äänet vain katoaa.
Kaunista mutta haikean surullista sanomaa runosi viestittää.