pidä kii

turhalta tuntuu tämäkin päivä
päivät pitkät, viikot lyhyemmät kuin ikinä
kuka sitten vuosista jaksaa edes jauhaa
          kumuloitunut viisaus iskee tulta
          näkymättömissä kuulumattomissa
          kenenkään tajuamattomissa

          hauraat sielut siirtyvät hautoihin
          polvesta toiseen
                       totuudet etsivät toisiaan
          riimukirjoituksista ja
          härän verestä kallion seinämillä

          eikä juurikaan mikään muutu
          vaikka pyhyydet jalostuvat 

ja  huusholleissa vallitsee zen-dynastiat
kuivat kukat on poltettu ja paljaat lattiat
uhkuvat kylmyyttä, paljastettua totuutta
 
ja itse, itse makaat kuivikkaisella futonilla
IBSn kourissa ja huudat avuksesi balanssia
          mahaan sieluun ja aivoihin
          hauraaseen sisimpään jonka suru avasi
          myötätunto helläksi rakensi
ja jatkat elämän sarjakuvassa
          pitäen sen copyrightista
          kaksin käsin kiinni