joulumiete, pitkä

pitää kirjoittaa jouluruno!
aaseista ja tammenlehvistä
pyhistä ihmisistä ja pojasta jumalan
kuviosta sinitaivaan
kun saturnus oli konjunktiossa jupiteriin
ilmiön kirkkaus persian tietäjät perille johti
ja saattajat lasta lahjoin tervehtivät 
kultineen ja mirhamineen

oli varmaan ymmällään Maria
tuo vaimo puuseppä Joosefin
kun enkelit lauloivat
ja pasuunatkin jossain taisivat soida
kenet synnytinkään? ketä kohdussani kannoin?
lastako Jumalan, uutta kuningastako maailmaan?

alkoi kivinen elonpolku jeesuksen
kuin korreloimassa elämää ihmisen
elämänsä lähes kotikonnuille päättyi
kera ristisaattueen ja orjantappuraseppeleen
                        äidin sydämen tuska ja murhe
                        kun poikansa syyttömänä tapettiin
                        uskossaan yhteen Jumalaan
                        ei kuninkaaseen, ei mammonaan maalliseen

oli paljon hällä tukijoita
oli uskonveljiä lähellä kaksitoista
ja muita hengenheimolaisia ja sisaria monia
rakkauden ja hyvyyden apostoleja
hyvyyden sanomaa eteenpäin jakoivat
ilman someakin kulki viesti läpi maailman
vuosisatojen taistoissa teesit
uskonnoksi muokkautuivat
                         monet ovat olleet vitsaukset ihmiskunnan
                         vuosituhansien aikana, aikana jälkeen Jeesuksen
                         helppoa on uskoa että jotain kovin totta
                         hänen sanomassaan piili
                         koska vielä tänäänkin sen vaikutus
                         yli koko maailman kiirii

vaan rakkaus, tuo voima ihmiselle suotu
ei ole kaikille luotu, ei sydämiin tuotu
kun ihminen kärsii, kärsii koko maailma
kun sota tappaa ja kansoja kurittaa
aseet laulavat ja sijoittajat voittavat
viha ja kateus ovat muokanneet sydämet kiviksi
rakkauden sanoman lävistämättömäksi

                          näinkö lienee tarkoitettu, paha voittaakin
                          oliko turha syntymä jeesus nasaretilaisen?

korpit ja hyeenat lisääntyvät
aamuruskon puna himmenee
sateenkaarenkin väri haalenee 
on vaimennut Jumalan ääni aseiden meluun
ja ihminen toistaan tappaa
käskyistä antikristusten
                         
                          heidänkö lienee tuleva maailma
                          ja rauha ja rakkauden sanoma
                          vain etäistä, utopistista harhaa ja unta