jos lähden niin olen tulossa

reppu olalle ja uudet kengät, bussikuskien nyrpeät naamat

oletko vastassa
            puiston penkillä metsikön laidassa
            vai vieraassa satamassa
                              jossa sumutorvet trööttäävät
                              ja väki liikehtii hermostuneesti
            vaiko kaupungissa, jossa kirkkojen tornit 
            peittyvät sumuun ja smogiin
            sen harmaudessa
                              arkisointisessa hieltä haisevassa elämän temppelissä
                              jossa flyygelin kannet on tuunattu pläkillä
                              vasaroin moukaroitu, koristeltu hienoin koukeroin
                              tuubat täytetty harrastebetonilla
                              elementeiksi pihoille, tilataiteeksi toreille
                              missä sinivuokko kasvaa kahden kiven väliin
                              eikä välitä jurosta ympäristöstään, se pieni, se on vain läsnä
                              symbolina kaiken uudelleen synnylle, toivolle
                              härskissä ympäristössä, vastalauseena 
                              polluution mustaksi hapettamalle kiviseinälle
vai kahvilassa jonka ikkunoissa on pitsiverhot
ja kuivakukkahärpäkkeet tappavat fengshuin - oh no, save me -
kun sinulla, sinulla on yksinkertaisesti liian kopperot kourat
tarttuaksesi sirosti hienoon posliiniin - ämmien juttuja - läikytät kahvin housuillesi
            tarjoilijan jähmettyessä niille sijoilleen
            tarjottimen täristessä käsissä hetken kuin soolon jälkeinen rumpukalvo
                               kunnes syöksyy peilin ääreen katsastamaan öljytyt hiuksensa
                               ja tarjoaa sinulle kiireesti puhtaan valkoisen pyyhkeen
                               pyyhit vaimeasti hymyillen intiimialueeltasi kahvin tuottaman läiskän
                               ei se mitään, lohdutan, olisihan tahra ripulin jälkikin voinut olla
vai odotatko minua
             huokaisemaan sinisen taivaan kätköistä löytyvää
                               rakkauden sanomaa, avointa syliä ja suudelmaa
                               juoksemaan luonnonkukkaseppele päässä vallattomasti
                               toisiamme kisaillen karkuun
                               kauriiden luodessa pitkiä katseita metsikön laidalta
                               niittyvillan höttöisten kukintojen hajotessa ilmaan, buff
            ja - heittäydymme kanveesiin, rinnakkain, hengästyneinä
            pilvilampaita, cumuluksia laskien, riemukkaasti nauraen
vai sanonko - älä odota
            en kuitenkaan tule, ja jos satun tulemaan
            niin se onkin, aivan toinen tarina