badabimbadabum

ja sitten!
meitä ei enää ole
ja ne jotka eivät olleet elämässä läsnä
surevat yht'äkkiä vuolaasti arkulla
lukevat niiskuttaen kauniita sanoja
- yli yön hautuneita omaperäisyyksiä

merkillistä, elämässä unohdettu
kuolemassa yhteisesti muistettu

siinäkö ihmisyyden ydin
vain kuolemassa uskalletaan kohdata
ja tempaista väkeviä
rakkaustunnustuksia paperille
kylmälle kalmolle

kun ei ole enää pelkoa
että mokoma heittää kädet kaulalle
ja huutaa suureen ääneen 
'rakastan niin perkeleesti'