Sydän nyt kuin lasia on
Se särkyy aikanaan
ennen seuraavaa auringon
nousua viimeistään
On tunteet täyttäneen
sydämen täyteen
surullista huutoa ja kyyneliä,
ne ainoan lasinikin särkee
ennen aikojaan.
Kunpa tyhjentää voisin
sydäntäni, taakkaani
kyyneliäni. Että lasi kestäisi
edes sen aikaa, kun rauha
kanssasi solmisin. Se rauhoittasi
valtamertani sisälläni,
ja sydämmeni rauhoittuisi.
Mutta nyt on sinusta ja minusta kiinni,
onko loppu kristallisen sydämmeni
joka surua itselleen kerää,
vai voiko sydämeni surut vain
särön saada ja korjaantua vähitellen.
Mihin sinä uskot?
Minä uskon huomiseen.
Selite:
Pienest' lähti, joka vain paisui ja paisui, ja olo on nyt kuin tämän runon.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno runo!