Kivet repussain.

Runoilija cizze

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 28.8.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Liian outo elämään, mutta liian harvinainen kuolemaan!
 

Olen kulkenut pitkän matkan
yli vuorien, läpi aavikon.
Matka jatkuu, selkä edellä.
Ei loppua näy.

On mukana vain reppu,
se kiviä täynnä on.
Minun ja muiden.
Kivet vain lisääntyy,
mutta minä jaksan kantaa.

Välillä haluan luovutta,
ja repun jättää ohikulkijalle
tai sillan alle.
Mutta aina sillä hetkellä
löytyy hengähdyspaikka.
Muutama kivi hetkeksi silloin kevenee.
Ja voimaa löytyy taas uuteen matkaan.

Murheita sydämessäin kannan.

Selite: 
Sitä sattuu murehtimaan liian paljon, liian usein. Ja välillä tuntuu kuin kantais kiviä selässään.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot