Sanaton suru

Runoilija Vanamo

Suru laskeutui hiljaa huoneeseen. 

Sydämesi
ei syki enää

Silitän hiljaa
vielä lämmintä poskeasi, 
Laitan vaaleanpunaisen ruusun rinnallesi
käsiesi väliin. 

Tutut, pienet ryppyiset kätesi. 

Sanoja ei ole. 


 
Selite: 
ÄITI 2.5.1936 - 5.7.2019
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Otan osaa sydämeni pohjasta, suru on sanatonta ja kaunista <3 
Osanottoni - tuntuu niin läheisen tunteelta täälläkin - sen ajan rajallisuus !
Pämä runosi ptsäytti.

"Ei ole meillä täällä pysyvää asuinsijaa."
Niin kaunis runo. 
Osanotot! Juuri eilen satuin kirjoittamaan samannimisen laulun kuin tämä sinun runosi. :)
Koskettava. Kaunis... Tulee mieleen isäni poislähtö. Vaikka lääkäri totesi kuolleeksi oli pakko kuunnella ja kokeilla hengittääkö vielä, kun oli niin nukkuvan näköinen ja poski lämmin... Poislähdön äärellä elämän rajallisuus tulee niin lähelle, tekee toisaalta hyvälläkin tavalla pieneksi
 

Käyttäjän kaikki runot