Musta kausi

Runoilija Vanamo

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 19.5.2009
Viimeksi paikalla: 25.6.2020 18:32

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

 



 


 

 

Suosittelen:
 
Jälkeenpäin
mielessäni soi urut
kirkonkellot kumajaa

Vihvoma viima, 
tikkuisen jäätävä sade kasvoilla
vain lämpimät kyyneleet
ja kummulle lasketut kukat. 

Tämä pitkältä tuntuva musta kausi
pusertaa alleen
erottaa muista
yksinäisyyteen
toisten seurassa. 

Oman itkumuurini
johon nojaan
olen itselleni rakentanut, 
kivi kiveltä koonnut. 

Hiljaisuus hellii mieltä
antaa muistoille ja kaipaukselle tilaa
ymmärrystä. 

Jospa valon ja lämmön voimasta
pieni toiveen silmu
avautuisi

väreineen. 




 
Selite: 
Liittyy ed. runoon.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kyllä se aikansa ottaa käsitellä kaikki tuo suru
Kerrassaan upeaa kerrontaa, runosi on kuin luotu lukijoilleen <3 
Tummista sävyistä huolimatta runosi avaa oven raolleen valon ja värien maailmaan. Hyvin kaunista ja hyvin koskettavaa.
 

Käyttäjän kaikki runot