Taas sama tunne jäytää sisintä.
Se epäluulo, että ansaitset
ain yksin olla. Miksi pisintä
ytimen huutoasi rankaiset?
On pelkos' aihe tuttu varmasti:
Kun sielu kieltää kiinni haavasi
ja luulee sinun tuskattomasti
nyt jälleen yksin unta saavasi.
Saan epäröinnin aiheen kumota!
Ei kylmettynyt sydän minusta
voi pienokaista uneen lumota.
Ja siksi löydän äidin sinusta.
Kai, Armelias, lepohetken suot
kun peilikuvan puolivalmiin luot?
Se epäluulo, että ansaitset
ain yksin olla. Miksi pisintä
ytimen huutoasi rankaiset?
On pelkos' aihe tuttu varmasti:
Kun sielu kieltää kiinni haavasi
ja luulee sinun tuskattomasti
nyt jälleen yksin unta saavasi.
Saan epäröinnin aiheen kumota!
Ei kylmettynyt sydän minusta
voi pienokaista uneen lumota.
Ja siksi löydän äidin sinusta.
Kai, Armelias, lepohetken suot
kun peilikuvan puolivalmiin luot?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
