Sankarillinen kruunu eli lyhyitä lauluja tosi auringosta

1. Jos aiemmin ois suusi tuottanut

Jos aiemmin ois suusi tuottanut
niin kuin mä! Ilmaa liian kevyttä.
Tai tuskin öiden tunnit juottanut
näin innoissansa olis' muut kuin sä.
On tuntematon sulle ajatus
ett' syvät vedet saisi empimään.
Taas aloitit! On tarkkaa luotaus
Sen kohteeksi nyt mielelläni jään.
Ja syy on selvä: Kellun itsekin
nyt päällä syvän veden. Paikaltain
en liiku - raskaan tuulen tarvitsin
ja sinulta sen purjeisiini sain.
Mä ilman valvottavaa pistoa
en sanoistasi voimaa kiskoa.

2. En sanoistasi voimaa kiskoa

En sanoistasi voimaa kiskoa
jos hiljaisuuteen jätät seisomaan.
En sitä enää kestäis'. Uskoa
voit että kuuntelen mä uudestaan.
Sä kerroit kuinka erikoiselta
on tuntunut kun sulle aukaisee
nää mielenliikkeet. Kuulla toiselta
ne kuinka nyt alulle laukaisee.
Ja samalla niit' suojaan. Piilotan
vaik' luulin: avoimesti levittyy
tuo ajatuksen kangas. Jakavan
on taakka varovainen vaan. Ja syy
kai liian usein sydän tuottanut
kun monta kertaa toiseen luottanut.

3. Kun monta kertaa toiseen luottanut

Kun monta kertaa toiseen luottanut
kuin horroksesta jälleen heräisi
ja sisimpänsä säröt juottanut
näin yhteen - ränsistymään päästäisi
en haluaisi ketään. Itseäin
viel' kaikkein vähiten. Ei, katso nyt
kun paikkaamisesta niin pian jäin.
Sun valollasi sitä täyttänyt
mutt' kohtuus unohtuu ja ahneeks' vei
tää kauhominen. Paistees' himmenee
kun kädet kylmät lähestyy ja ei
pian muuta näy kun maailma pimenee.
Vaan kuinka säteitäsi kiskoa
ei antais' sydäntänsä viskoa?

4. Ei antais' sydäntänsä viskoa

Ei antais' sydäntänsä viskoa
kai järkevämpi. Vaik' ois kokenut
niin miksi tarvitsisi varoa?
En ennen pehmusteita tarvinnut.
Se yhä toimii; huomaat varmaankin
sen kuinka monet lommot viheltää.
Nyt uhkarohkeaksi kävisin
vaik' sivuääni sydämeeni jää.
Vaan halusin tai en, en vaikuttaa
mä pysty siihen. Yhteentörmäyksen
miks' väistää yrittäisin? Turruttaa
jo ajatuskin: Ilman elä en!
Sä ellet lommojakaan mulle sois'
niin vedän käden ojennetun pois.

5. Niin vedän käden ojennetun pois

Niin vedän käden ojennetun pois
kun et sä tahdo siihen tarttua.
Ja niin vaan mieles' muuttuu. Niin kuin ois
nyt saanut varmuutesi karttua.
Se suuremmaksi paisuu yhä vain
kuin juures' vihdoin veteen yltäisi.
Sun vyöryltäsi melkein liikaa sain
vaik' helpolla en sitä myöntäisi.
Käy rohkeammaksi sun maistelu.
Näin alun empiminen muistoks' jää
ja vailla kosketustas' taistelu
tuo lisääntyvät hetket ikävää.
Mä haukon henkeä kun tapahtuu.
Taas kuumassa on palanut tää suu.

6. Taas kuumassa on palanut tää suu

Taas kuumassa on palanut tää suu
kuin uusi kieli oisi opittu
nyt vihdoin. Vaihtunut vast' harva kuu
ja silti huulin yhteen sovittu.
Ei huumaa herätä vain pehmeys
vaan kaikki sanat joihin riitä ei
näin äänteet, kirjaimet. Se eheys
kun aivan muu kuin kissa kielen vei.
Sä silti jaksat väliin vaatia
nyt vaikket tahtoisikaan. Pysähdyn
kun sanoja myös täytyy laatia
ja katseiltakin piiloon kätkeydyn.
Ei kukaan muu nyt kieltä jakaa vois'
ja kuka hellän katseen mettä jois'?

7. Ja kuka hellän katseen mettä jois'?

Ja kuka hellän katseen mettä jois'?
Ehdotan itseäni! Ihaillen
kun seuraan tanssahteluasi pois
ja paluutasi luoksein katselen.
Sen tiedän myös: Mut tahdot pariksi
kun kehollasi kerrot mietteet nuo
ei ole tanssi katseltavaksi
se yksin kaikuvastauksen tuo.
Vaan kielipääni keinutteluun on
niin perin solmussa ja ujoja
kun katson tanssias' oon sanaton
ja kommenttini kovin rujoja.
Niin tanssiton tää suineen mutristuu
kun silmistäsi näkyy joku muu.

8. Kun silmistäsi näkyy joku muu

Kun silmistäsi näkyy joku muu
kun omaa peilikuvaa katselen.
Ne joille sijaa annoin takertuu
- niin - mielessäni. Muuta näe en.
Mä tuskin olen meistä ainoa
siis silloin aikapäivää sitten ei
jok' näki tutun eleen. Vainoa
tai riivannut mut otteeseensa vei.
Nuo hetket korvannut oot sinä vain
en muita enää nää kuin itseni
ja että vierees' kestokutsun sain.
Sua ilman rajaa kuvajaiseni
nyt puolikastaan etsii tämä pää
vaan sinun katsees' eri lailla jää.

9. Vaan sinun katsees' eri lailla jää

Vaan sinun katsees' eri lailla jää
kun muistoihisi alkuajat nuo
taas eksyivät. Mä mitä enempää
nyt tekisin? Samathan muistot tuo
myös minulle tuon katsekontaktin.
Se aika yksinkertaisempi niin
jäi taakse liian pian. Lähtisin-
kö eri kautta kauas kulkeviin
mä reitteihin? Vaan turhaan ryhtyneet
me emme ole tätä taivalta
viel' loppuun kulkemaankaan pystyneet
ja säästyneet kyynelten vaivalta.
Kun viimein uuden muiston meille luot
sen hyväillessä lämpöäsi suot. 

10. Sen hyväillessä lämpöäsi suot 

Sen hyväillessä lämpöäsi suot
niin pitkän tovin poissa vietimme
me toisistamme: on kuin toista vuot-
ta viety pois. Ja vasta mietimme
ett' yhteen sopivatko palaset.
Mä pitkään omiani kokosin
kun toinen toistaan seuras' muutokset.
Sen pysyvämpää pohjaa kurosin
mutt' samalla katseeni kiinnittyi
vain omiin tuntoihin. Sun sirpaleet
ne vähitellen hiljaa syventyi
on pohjasakka sumentanut veet.
Nyt veden pintaa peittää jälleen jää
sä syvyydestä kauhot särkyvää. 

11. Sä syvyydestä kauhot särkyvää 

Sä syvyydestä kauhot särkyvää
sen pienen hetken saatoin kaipaukseen
mä kadota ja ilman ikävää
taas jälleen vajota. Mä mitä teen
kun epäilyksen pieni hiukkanen
ei millään häviä? Ja minne voin
mä mennä jos viimeinkin myönnän sen?
Niin monta kertaa hiljaisuuden toin.
Tuon varjon alta kauas paljastui
myös hetken helpotus: Kun katselet
sä ilo silmissäs' ja niistä ui
ne monet kauniit unenkuvaukset.
Niin monta haavettamme mukaan suot
ja hymysuin sen syleilyysi tuot.

12. Ja hymysuin sen syleilyysi tuot 

Ja hymysuin sen syleilyysi tuot
nuo kysymykset jotka esitän
näin vuosienkin jälkeen. Niistä juot-
ko silloinkin kun haaveet vesitän?
Sä milloin päätit nähdä minussa
vain pelkän lempeyden? Usko en
mä voisi empimättä. Sinussa
sen pyytämättä sain ja tarvitsen
näin kauan, pitempäänkin uudelleen.
Voin kuvitella kuullessansa: nuo
jo useasti luulis' suudelleen.
Vaan eipä luulot ratkaisua tuo.
Sun luottamuksestasi sovinto
taas sanoillasi sivele mua jo. 

13. Taas sanoillasi sivele mua jo 

Taas sanoillasi sivele mua jo
ne nopeammin antautuivat kuin
tarkoitus? Uuteen sivallukseenko
ne kiihdytät vai jätät kuivin suin
niin monta kertaa ihmettelemään?
Hetkeksi annoit kuulla sävelen
tuon kirkkaan, selvän. Ei se tietenkään
jatkunut pitkään. Yksin kävelen
kuin vailla ainuttakaan viittaa tien.
Sä kutsuessas' avaat pimeyteen
kuin kulkutien ja sitä kohti vien
nyt askeleeni vasta heränneen.
Tän soinnun uuden viimein tunsinko?
Oi näytä jälleen tosi aurinko! 

14. Oi näytä jälleen tosi aurinko! 

Oi näytä jälleen tosi aurinko!
kun viimein harmaa kädenlämmin maa
peittyikin lumeen. Kylmän sovinto
taas puhtaudellaan valoisaksi saa
suojaisan. Vain sopivaan suostu en!
On elo muuttumista. Kylmempi-
kin tuo helteen tavoin lohtua. Sen
muistutus: sylissäni parempi
nää horroskaudet aina viettää ois.
Jos aamuruskon vailla hämärää
laskua soisit viimein sulais' pois
jokainen kinos, sydämeni jää.
Tuon taivaan kehrän nousuun luottanut
jos aiemmin ois suusi tuottanut. 

15. Kruununjalokivi 

Jos aiemmin ois suusi tuottanut
en sanoistasi voimaa kiskoa
kun monta kertaa toiseen luottanut
ei antais' sydäntänsä viskoa.
Niin vedän käden ojennetun pois
taas kuumassa on palanut tää suu
ja kuka hellän katseen mettä jois'
kun silmistäsi näkyy joku muu?
Vaan sinun katsees' eri lailla jää
sen hyväillessä lämpöäsi suot.
Sä syvyydestä kauhot särkyvää
ja hymysuin sen syleilyysi tuot.
Taas sanoillasi sivele mua jo.
Oi näytä jälleen tosi aurinko!