Väljähtyneitä iltoja + välitilaelämää

Runoilija b4f1326b7d0c74ffe6afee8bf3e34945

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 30.1.2008
Viimeksi paikalla: 20.8.2018 10:59

Asuinpaikka: -
Syntymäpäivä:
29.1.2023

Elämä on päiviä
joista ei tiedä
mistä ottaisi kiinni
 

Myöhästyin aamun taksista taas
Voisi ajatella;
kyllä yhteiskunta on pohjalta
syvältä,kaivosta,mudasta,paskasta vaan
mutta minäpä hymyilen uudelle syksylle
paljaana surusta ja takiaisista
vapaana
Viimein liikenne loppuu
ja kuuluvat vain varjoni askeleet,
minun päänsisäinen liikenteeni
eikä todellakaan ole rauhallista
( tai rahallista )

Bongi kiersi ainakin vuoden, kaksi, neljä
ja sanahelinä tuntui hassulta ja kauniilta ystävältä,
vielä kerran Hautausmaan portit

Nyt noin neljänkymmenen kilometrin päässä aamusta
ja yöradio ulvoo taustalla
tölkkitornin kohotessa kulmakarvojeni yläpuolella
sinun kasaamana
Kuu kiertää ympäri Pohjoismaiden, ajatuksessa
Vettä sataa ja aurinko paistaa
Luteiden hajua ja vadelmaa
Irtonaisia asioiden riekaleita pomppimassa silmille

Miljoona ajatusta samoissa, minun aivoissa

Rakastanko minä enää sinua vai tahtoisinko olla
sittenkin siellä parvekkeella
jolla annetaan kaikkien kukkien kukkia?

Aistin huomenen väsymyksen kun jälkeeni
eikä minulle
jää edes

vauhtiviivoja

Selite: 
Sanat jotka piti runoon käyttää, oli: yöradio, paljaana, pohjoismaiden, vuoden. (Illu, tässä se nyt on, tykkäsitpä tai et. ;D)
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot