Kun talvi,
on maan verhonnut,
valkoiseen peittoon.
Tulee päivä,
jota en näin pian,
osannut odottaa.
Tästä lapsena pienenä,
haaveilin.
Omat oli unelmat,
kuinka sitä viettäisin.
Kesäkeijuna,
puettuna valkoiseen,
olisin järven rannalla,
saapunut uuteen sukuun.
Ei tullut minusta,
kesäkeijua,
Vaan tänään,
talviprinsessa,
vihitään prinssilleen.
Oli kaikki nii valkoista ja kaunista.
Kirpeä pakkanen,
nipisteli poskia.
Lumi kimalteli,
laahukseni ympärillä.
Tiara koristi kauniisti,
korkeaa kampaustani.
kimppu kädessäni,
kuljin mieheni käsipuolella,
Läheisten saattaessa uuteen alkuun.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit