Elämän yllätykset

Niin ystävyys vaihtui rakkauteen,
Kesän kuuman auringon alla.

Matka tuntunut ei miltään,
tämän kiihtyvän sykkeen rinnalla.

Vuosia kertynyt jo seitsemän,
kunnes aloitti kehitys uuden elämän

Yllätyksen kantoi kohtalo suuren,
ja jälleen johdatti risteykseen valintojen juureen.

Kuljetti jalat tielle yhteisen ikuisen,
antoi lahjan rakkauden hedelmän
sielut nuorten yhteen liittää,

Niin vaalimaan rakkautta,
ja sen hedelmää,

Yhteistä pesää tälle rakentaa,
alttarilla vielä siunauksen perheelle kuulemaan.

Vaan elämä antaa,
elämä ottaa,

Isovanhemman,
viimeisen matkan,
rakkauden ja kaipuun kyynelillä,
kynttilän liekillä saatoin.

Viimeisenä toivoin

Jospa hän,
olisi katseellaan,
minua alttarille saattamassa.