Miksi joskus menin lupaamaan,
etten tule suhun yhteyttä ottamaan,
odottaen vain jos sua kiinnostaa,
joskus vaihtaa pari sanaa.
Mut hei tää,
mun armeija pian pois jää,
enää koskaan ei hajoo pää,
vaikka olis millanen sää.
Ehkä joskus koen sen,
täydellisen yllätyksen,
ehkä toiveeni toteutuu,
kunhan täältä ensin kotiutuu.
Selite:
kaipausta ja ikävää. Armeija lopussa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Toiveet toteutuvat yllättäen... mukava runo.