Muistan, et rakastanut minua.
Olen kärpänen verkossasi,
olen ansassa,
houkutus oli liian suuri.
Oksennan lihaa, verta, luunpaloja
Oksennan itseni ulos
Kuvotan itseäni.
Veri värjää kyyneleet,
sydämeni lyö,
nopeammin, nopeammin, kiivaammin.
Olen paskainen
Inhoan, ei - minä vihaan.
Minua syödään, purema, toinen, kolmas
Mätä lihani polttaa
Tunnen suolieni syöpyvän.
Olen elossa.
Selite:
Silloinhan tosiaan on elossa kun tuntee jotain.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihanan karmiva. Tässä näkyy karvas pettymys. Loppua jäin kuitenkin miettimään, sillä muu teksti antaa ymmärtää lopun olevan lähellä. Mutta totuushan se on, että ihminen elää, kun todella tuntee jotain.
Upea! :)
WAU!
todellakin.
ja mitä enemmän sattuu,
sitä enemmän on elossa!
todella
vahva runo, astetta kovempaa teksiä!
voisin ylistää tätä koko yön,
wau!:9<3
ohhoh, aika karu runo!