Nimetön

En saa muistoistani kiinni, tahdonko edes?

Toivossani minulla on rikas ja terve alitajunta
josta kumpuaa elämänhalu ja rakkaus

Peloissani tajuntani on raiskattu, enkä löydä
sieltä kuin turmelusta, inhoa ja katkeruutta

Joskus koen uskomattomia elämyksiä pelatessani mieleni kanssa

Pyhyydestä kauheuteen

Haavoittunut mieleni sirpaleineen kestää juuri ikävän tuskan

Jota en saa ehjäksi ilman rakkautta

Toivo loputtomasta rakkaudesta ja ykseyden ilo
onni tietyistä sattumuksien summista

Kokoaa

Hiljalleen