Kokemus sinänsä

Toivottomuuteni saa jo surkuhupaisia piirteitä

Olen, mutten katso olevani,

ja

samalla itseni ulkopuolelta lyön
ruumistani jollakin todella kovalla

Näen maailman sumuna

joka ei ole tästä universumista

joka tekee todeksi pahimmat pelkoni

Todellisuus luhistuu
silmieni edessä käsittämättömäksi

äänet terävemmiksi kuin terävin partaterä

Täydellinen kaaos

Suljetut silmät
saavat vain näkemään itseni

Raunioina

Kaikki pahat tekoni ryppäänä

kumottu päälleni, kaikki kerralla
palasina,
joiksi lahoan yksi kerrallaan

Silmä silmästä

Kun edes tupakka pysyisi kädessä

Minäni on kuollut

Ruumiini vapisee, mutta mieleni
on samaan aikaan toisaalla

tuntee ruumiin tuskan
ja luo uutta turhamaisuudellaan

Vaikka joskus pääsisin takaisin




en uskaltaisi avata verhoja