Täydellisen epätäydellinen

Runoilija Viimeinen

nainen
Julkaistu:
12
Liittynyt: 26.3.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Runoja surusta, tuskasta, epätoivosta, sekä niiden aiheuttajasta: rakkaudesta

Pohjatonta surua, ikuista tuskaa, lohdutonta kaipuuta ja
      -Elämää suurempia rakkaustarinoita-
 

Minä vihaan itseäni.
Kuvani,
vääristynyt ja kammottava,
kuvottaa minua!
Älyni niin yksinkertainen,
ja silti monimutkainen.
Vie minulta elämääni.
Taitoni,
tai pikemminkin niiden puute,
Syö minua!

On vaikeaa elää,
nykyvaatimusten mukaan...
Pitäisi olla kaunis,
viisas,
joka alan ammattilainen.
Ja tämä,
kaikki tämä,
kasvattaa vihaani.

Tahtoisin kuolla,
muistan sen näinä öinä,
kun te muistutatte minua taas,
vajaavuuksistani.
Tunnen ihmisiä.
He surevat koska eivät ole
täydellisiä...
Ja minä,
minä tahtoisin
edes yhden vahvuuden...

Vie minut pois,
vie minut pois!
Tai jos et sitä voi,
lupaa minulle yksi asia.
Älä tuomitse kun lähden

Selite: 
Täydellisen epätäydellinen runo, jonka yksinkertaisen monimutkainen rakenne ja hatarat viittaukset ihmisiin, luovat ihastuttavan kamalan runon, koittakaa kestää...
Kategoria: 
 

Kommentit

Yhdyn edellisiin :-)

Vaikka elämä joskus heittelee älä anna sen purra. Runo on upea. Hyvin rytmitetty ja tasaisen laadukas.

Hyvin ja selkeällä tavalla etenevä runo. Ei pompi, miten sattuu.

Täyttä asiaa ja tunnetta.
Pidin ehdottomasti.

 

Käyttäjän kaikki runot