Hymy

Runoilija Viimeinen

nainen
Julkaistu:
12
Liittynyt: 26.3.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Runoja surusta, tuskasta, epätoivosta, sekä niiden aiheuttajasta: rakkaudesta

Pohjatonta surua, ikuista tuskaa, lohdutonta kaipuuta ja
      -Elämää suurempia rakkaustarinoita-
 

Viha...
Vihalla ei ole sanoja.
Minun vihani...
Vihaan teitä niin kovin,
mutta minun vihallani ei ole sanoja,
ei eleitä,
ei edes ilmettä..

Minun vihani on hymy,
lämmin hymy...
Sillä niin paljon kuin teitä vihaankin,
Niin paljoin kuin minua satutatte,
niin usein kun minua vastaan kätenne nostatte..

Niin paljon ja niin usein,
minä hymyilen...
Minut on kasvatettu toisin
Silloin kun te huudatte
silloin kun te lyötte
ja silloin kun sinä käänsit selkäsi minulle
Vain itseäsi suojellaksesi

Silloin minä hymyilen.
Vaikka olen sirpaileina,
sieluni itkee verisiä kyyneleitä.
Mutta voit olla varma,
että minä hymyilen..

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Jään sanattomana istumaan koneeni äärelle. Mahtavaa! Sormet ei osaa kirjoittaa mitään rakentavaa palautetta ei edes, että kuinka hyvä tämä oli! Jäin todellakin sanattomaksi!

 

Käyttäjän kaikki runot