Se tunne joka sielussain virtaa,
toistunut onko tää useimmin.
Kokenutko olen tän sittenkin,
muistelen hetkisen.
Niin taidankin,
olen kulkenut tään polun ennenkin.
Kyyneleeni kuivannut,
murheet ilon alle piilottanut.
Hymyilen,
etkä huomaa tuskaani.
Nauran,
etkä edes tiedä kuinka minuun sattuu.
Laulan,
jotta edes sinä voisit nauraa.
Hymyile minulle,
jotta voisin viimeinkin hymyillä sinulle aidosti.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hymyn alle voi peittää niin paljon tuskaa,tuttua on.kaunis runo:)pidin todella