Haluaisin painaa pääni tyynyyn,
hautautua peiton alle,
turvaan.
Enkä herätä tahtoisi,
ainaista unta nukkua voisin.
Pystyisin uniin kauneimpiin katoamaan,
jättämään taakse yksinäisyyden ja surun.
Jopa silloin kanssasi voisin,
taas jälleen yhdessä,
seikkailla äärettömiin.
Unesta kuitenkin,
heräämään joudun.
Kuvajaisesi sumenee, haihtuu pois.
Jälleen kerran, sinusta luopumaan joudun.
Herään yksinäisyyteen,
ympärille tyhjyyden.
Pääni nostan, peiton syrjään heitän.
Yksinäisyyden kylmä tunne minut valtaansa ottaa.
Pian jälleen taas vaivun sängyn pohjalle.
Hetkessä nukahdan kyynelten saattamaan,
hiljaiseen, mutta levolliseen uneen.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
