oliko eilinen tänään,
taasko menin päivissä sekaisin,
tuijotan telvision syvyyksiin,
teen lobotomian itselleni.
en jaksa tuntea enää,
en kipua enkä tuskaa,
turtana tuijotan haavaa syvää,
se on ainoa joka minua tästä hetkestä muistuttaa.
peilin pienet pölyhiukkaset
tanssivat kasvoillani,
jos peilikuva vain voisi vääristyä,
minä voisin ehkä koskettaa ihoani
ilman että silmieni tarvitsee pois kääntyä.
Selite:
tuli vain yhtä äkkiä jostain,
raakile.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jotenkin mietyttämään jää tuo viimeinen lause, joka kertoo niin paljon. Kyllä tässä on jotain hienoa, harmi vain ettei minun ajatukseni nyt meinaa liikkua kunnolla :/ Tyhjyyteen on helppo unohtua, mutta sieltä on pirun vaikea löytää ovea.
Raakileet ovat hyviä, koska niitä voi kypsyttää.