Minne menisin tai mitä tekisin,
kuinka sen sanoisin tai näyttäisin,
kertoisinko ,vaiko jatkaisinko näin,
mitä tästä tulee jos molemmat on vain hiljaa selvinpäin
Minulla on vain sinut, kehen uskoni valaa,
enkä sitä varmaankaan edes sulta salaa.
Viikot kärsin ja sua mietin,
kunnes tulee aika, jolloin sulle saan salaa
kaiken tän tunteen näyttää,
eikä sanoja tarvitse edes käyttää.
Tiedän että tiedät, mutten,
tiedä mitä tiedät.
Tiedätkö että sua kaipaan,
tiedätkö kuinka sua ikävöin.
tiedätkö?
Tiedätkö sen miten monesti olen oppinut kanssas pettymään
ja kait sitä joutuu vielä moneen kertaan
pettymystään peittämään.
Joskus voi tulla se päivä, kun sinä joudut kärsimään,
saman kokemaan ja virheistäs oppimaan,
kantapään kautta sitä sanotaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Yksinkertaisesti sanottuna: kaunis runo :)