Seisoin alla hallapuun,
sen suuren ja kylmän,
sydän kuorella hallapuun,
katse kohti sumuisia kukkuloita,
sade lakkaa,
aurinko tulee esiin pilvien takaa,
lopulta minäkin väsyn,
vaivun vielä alle hallapuun,
nukun, en enää herää,
mutta kylmä hallapuu ottaa minut huostaansa,
nyt olemme yhdessä,
alla jäätävän hallapuun.
Selite:
Runo perustuu novelliini jonka nimi on Alla Hallapuun. Sen voi lukea jos käytte katsastamassa kotisivuni 8)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
