Haluaisin kävellä paljain jaloin
suuren meren rannalle
valkoiset, hulmuavat vaatteet ylläni.
Tuntisin auringon säteet kasvoillani,
näkisin miten menneisyys
jää jalkojeni alle.
Tuntisin ihollani merituulen,
joka parantaa tukehtuneen sieluni,
pyyhkii pois kaiken lian.
Voisin mennä veteen makamaan,
tuntea miten laineet puhdistaa
pahoinpideltyä kehoa.
Enää ei koskaan tarvitse
tuntea likaisia kosketuksia iholla.
Eikä vaatteita enää koskaan
revitä pois päältä.
Kukaan ei enää lyö, eikä alista.
Vain merivesi ihollani,
joka pesee pois verijäljet,
mustelmat ja halveksivat katseet.
Katson vain, kun menneet huuhtouvat
vaahdoksi mereen.
Enää koskaan minua ei voida sitoa,
sillä vapauden rannalle jään asumaan.
Tanssin ikuisesti vapaana,
ilman että kukaan enää koskaan
koskettaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva,koskettava,surullinen,pidän paljon.
Syvällisen puhutteleva tunneruno,
josta löytyy tietynlaista vahvuutta ja
samalla herkkää haurautta ja itsesuojelua.
Pidin, Paljon.
kokettava, surullinen ja kaunis runo !
ihana unelmasi..
tämä menee suosikkeihin ----> !
Todella koskettava runo. Meri on oikeasti lumoava...ja parantava.
Kirpaisevan kaunista. Onnea yrityksellesi.
Koskettavan hieno runo vapautumisesta.
Jo runosi nimi on valloittava ja vie miut jo mennessään valkoisin siivin lentämään...nostattaen tunteen vapaudesta.
Alustaan lähtien voin tuntea tämän runon sanojen kosketuksen ja voiman. ...siihen saakka tämä on minun mieleni -kunnes pääsen kohtaan "Enää ei koskaan tarvitse..." ja irtaudun runosta. Se olekaan enää minun vaan jonkun muun kipua. Koskettavaa kipua. Tekisi mieleni halata. Kertoa, että olet rakastettu kaikesta kokemastasi huolimatta. Kosketus voi olla myös hellä.
Viimeisen säkeen vapaus on valkoisen puhdas ja kaunis.
Syvällinen kiehtova runo vapaudesta menneiden kivusta.
Upea kasvu haluamisesta preesensiin, ja niin se katsekin siirtyy menneisyydestä tulevaisuuteen. Ei vain estetiikkaa tämä Afroditen synty.
koskettavan kaunista kerrontaa, pidän