Hain teidät kotiin intoa puhkuen,
olin odottanut hetkeä niin kauan.
Mitä sitten tapahtui? Miksi niin täytyi käydä?
Annoin kaikkeni teille, mutta silti yksi jo lähti.
Menetyksen keskelläkin koitin jaksaa,
huolta jaksoin taakasta huolimatta kantaa.
Taas tuli uusi, taas koin menetyksen.
Se oli jo liikaa.
Täytyi tehdä raskas päätös.
Rakastin teitä enemmän kuin paljon,
mutta se ei riittänyt, pelko voitti.
Oli luovutettava, luovuttava teistä, rakkaani.
Sisintäni kalvaa, en edes voi käsittää.
Tiedän, että näin oli kuitenkin parempi,
meidän kaikkien kannalta.
Jaksattehan rakkaani, minäkin jaksan.
Joka päivä jaksan elää, jaksan surra.
Miten voin kaivata näin paljon jotain, mitä minulla ei oikeasti ikinä ollutkaan?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
