Luulin että lähtisit ennen minua.
Kulkisit polulla, tuikkisit valoa,
mutta kaiken aikaa olin väärässä.
Kaiken aikaa pelkäsin, kuihduin,
huolehdin.
Sekin aika olisi pitänyt viettää kanssasi.
Mutta lähdin, ja vuorostasi sinä kuihdut,
kuolet elävänä, kuoresi sisällä.
Miksi et vain jatka matkaasi?
Olet uponnut pimeyteen, paikkaan alhaiseen.
Mutta näemme vielä jos nähdä voimme,
toinen toisemme.
Joten kulje polulla, kulje tuikkuna.
Minä olen metsässä ja odotan sinua,
kunnes löydät vahingossa luokseni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi