Pyöreänaamainen ystäväni..

Ulvon kuuta yksinäisyyden, yön sylissä
Autioituneet ladot ja metsä ovat siellä kuulemassa

Siellä sinä olet, pyöreänaamainen ysäväni
Näämme taas, me kaksi ilman paria

Sinä seisot uljaana ja jykevänä, joka yö tulet tapaamaan minua.

Laulakaamme yhdessä, niillä sävelillä joita vain me ymmärremme.

Surullisena kaikukoon kaipuumme metsän siimeksissä, aina torppareiden taloista isoihin kartanoihin

He eivät sitä ymmärrä, mutta se ei ole meidän murheemme. Suloisen heleänä kaikuu laulumme, aina aamuun asti

Yönsydän, valkea herra. Sinä jonka lapset sanovat olevan juustosta

Ainut ystäväni, rakkaani. Tässä me istumme hiljaa, onnellisina.

Kaksi vanhaa miestä vailla paria, vain odottamassa.