Dialogi

Et ehkä tiedä, miten pahoillani olen.
Et sitä, kuinka tärkeää minulle on
ollut jo kauan pitää huolta siitä,
että kaikki tuntisivat olonsa tervetulleiksi ja
turvatuiksi ilman mitään selittelyitä.
En yltänyt oikein minnekään omalla mittapuullani.
Katsoin sinne, katsoin tänne, 
ajatus ei yltänyt Sinulle, ei liioin minullekaan.
Tiedätkö, miten pelkäsin, miten olen usein pelännyt?
Tämä on ollut minulle yksi iso sydämen asia,
niin iso, että sydän repeää.
Ethän kävele tänne osoittamaan ylimielisesti,
että minun on omaksuttava
sinun maailmankatsomuksesi
saadakseni olla olemassa tai että ajatuksesi ovat
vallitseva asiaintila, johon siitä poikkeavien on vain sopeuduttava.
Ethän oikeastaan edes tunne minua. 
Itsekkyys ei ole sitä, että on oma itsensä, itsekkyys on sitä,
että vaatii toista muuttumaan. 
Meidän on hyväksyttävä se, että olemme erilaisia ja yhtäaikaa
monin tavoin samanlaisia. 
Toinen ei ole parempi toista, eikä saisi olla.
Rappusella seisoo yhä heitä, joilla ei ole niin väliä.
Kysyisin heiltä, jotka ovat jotenkin marginaalissa.
Tämä on Suomi. Vieläkin. 
Rakastan Perustuslakia ja Uskonnonvapauslakia. 
Olen kasvanut kiinni yhdenvertaisuuteen ja syrjinnän vastaisuuteen.
Olen kuullut, että suurin hätä on heillä,
jotka eivät enää pidä ääntä.
Sinä saat uskoa. Pidä kiinni siitä.
Minulla on lupa sanoa ei.
Kohta pelkään, ! * %@
sitten tulee vaihtoehto, €%!+)_>;
, joten en kirjoita enempää.
Olen nähnyt jo kamalia ääripäitä.
Minä ajaudun aina setvimään näitä, kuitenkin.
Vaikka kynttilä on jo palanut molemmista päistä.

Hulluna kai minua pitävät ja ovat siinä omalla tavallaan oikeassa.