Miten me huvittelemme kun me kuvittelemme

Minun ystäväni pieni,
illalla maan lähes kokonaan sulkeman
meren rannalla Atlantin koillisosassa.
Katuvaloissa syntyy varjoja.
Ne liukuvat ja venyvät, joku juoksee pois.
Pohjois-Eurooppa valmistautuu talveen.
Ylläsi on tuulitakkia, fleeceä, pipoa,
sammaria ja saapasta.
Vanhassa vara parempi, paikattu villasukka.
Lännen risukon rantamaisema.
Isommat aallot ovat muualla.
Meri on meri, vaikka rannan
penkki on sprayattu ja osittain poltettu.
Lähetät pullopostia Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan, Puolaan, Viroon, Latviaan, Liettuaan ja Venäjälle.
Viestissä lukee: 
Herkin ja saastunein tarjoaa elämyksiä ja hyvinvointia kaikille.

Yhtäkkiä ajattelet miestä huviristeilyllä istumassa suurimman pelastusveneen vieressä, pohtimassa ääneen,
että kalustoa ei riitä kaikille,
sitten kun.

Näet, että joku toinen on
varannut paikkansa ponttoonien vierestä.

Muistelet ehkä kesää. 

Miten me huvittelemme, kun me kuvittelemme.

Me.