Mitä sinä täällä nuohoat

Ruosteenpunainen teräsharja pulloharjan kaltainen
kulkee ajatuksien kautta rintakehään,
vihlaisee, kylmää kuumaa, 
epämiellyttävä tunne,
pistää terä edellä, jynssää edestakaisin,
irvikasvoinen kiusanhenki
vapaa jatkamaan sairasta leikkiänsä,
pitäisi vaihtaa pumpulipuikoksi,
eikä sekään tunnu hyvältä,
kun tarkemmin ajattelee,
jos se olisikin ripsiväriharja, puhdas,
laatutavaraa, silmiä ärsyttämätöntä,
lämpimällä vedellä pestävää,
sitten kysyisin, mihin laitetaan, kun en itse tiedä,
meneekö ihan poskelleen ja kuinka monen,
viimeiset mohikaanit,
ei väriä riitä loputtomiin, 
kuvittelen,  että ripsieni räpsäys näkyy sinunkin silmissäsi,
se jököttää paikoillaan, odottaa saavansa minusta jotakin irti,
lennän kanarialintuna pois, irvinaama jää paikoilleen,
lennän ympäriinsä, räpiköin,
kiusanhengelle tulee muuta tekemistä, se poistuu ovesta ketjut kilisten,
jos luovun yrityksestä tavoittaa, jos luovun yrityksestä löytää inhimillistä vuorovaikutusta, joudun hyväksymään myös sen, että joudun luopumaan kiusanhengestä ja että käsitykseni hänestä ei voi ehkä ikinä muuttua, minun on siis tultava toimeen sen ajatuksen kanssa,
että kiusanhenki on olemassa ja ikuinen,
hästäg, en voi puhua, mikä merkki kävi mielessä.