Hänellä oli lasiset luut.
Sellaiset, jotka särkyvät, kun niitä heittää kivellä.
Kuka tahansa kuolisi kivitykseen,
hän kuoli vain yhteen.
Näkyi vain sirpaleita ja eloton ruumis.
Sellainen sattuu, mutta sille kääntää selän.
Muistaa vain silloin,
kun kuulee maljakon särkyvän.
Ainut ääni, joka minut saa itkemään.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Höyhen | muistoja | 23.4.2015 | 0 | Runo |
| Höyhen | Pienet jutut | 22.4.2015 | 3 | Runo |
| Höyhen | Varvas | 24.2.2013 | 0 | Runo |
| Höyhen | Ainut ääni, joka minut saa itkemään | 29.10.2012 | 2 | Runo |
| Höyhen | Pölyssä | 30.8.2012 | 0 | Runo |
| Höyhen | Nilkka | 30.8.2012 | 1 | Runo |
| Höyhen | Haukahdin | 30.8.2012 | 3 | Runo |
| Höyhen | Nimetön | 30.8.2012 | 0 | Runo |
| Höyhen | Nimetön | 30.8.2012 | 0 | Runo |
| Höyhen | Tanssikengät | 21.10.2008 | 0 | Runo |
Kommentit
Koskettava runo.
Kaunis runo. Hyvää syntymäpäivää!