Varvas

Kylpyamme oli täynnä vettä. Valitsin kymmenien siveltimien joukosta kaikkein pienimmän ja upotin sen pinnan alle. Vaikka mitään ei oikeastaan tapahtunutkaan, siitä tuli hyvä mieli.

Olin koonnut kaikki kotoani löytämät väripaletit, mutta ne eivät olleet riittäneet. Onneksi naapurin kahdeksanvuotiaat kaksoset olivat juuri heittäneet omansa seinään ja vannoneet, etteivät enää ikinä koskisi niihin ja niinpä heidän maalausta rakastava äitinsä oli hieman surullisena lainannut myös omat maalinsa. Myös muut asukkaat olivat auttaneet minua ja nyt lattialta löytyi koko talon värejä.

Sekoitin varovasti ensin punaista ja sen jälkeen keltaista ja kastoin siveltimen taas veteen. Siitä lähti ohuita persikan värisiä kiemuroita, jotka levisivät ympäri ammetta. Otin vähän isomman siveltimen ja sekoitin nyt pelkkää punaista. Se oli voimakkaampaa ja levisi entistä päättäväisemmin luoden samalla heikkoja varjoja pohjaan. Aloin innostua enemmän väreistä ja pian vesi oli kauttaaltaan värjätty.

Leikin koko illan väreillä. Minua ei häirinnyt, että ennen niin puhtaan kylpyhuoneeni pinnat olivat täynnä roiskeita tai että itse olin maalin peitossa. Ainut, mikä minua kiinnosti, oli uusien sävyjen sekoittaminen ja niiden siirtäminen veteen. Olin jo kauan sitten vaihtanut suureen seinien maalamiseen tarkoitettuun pensseliin ja kylpyammeen pohjalla oli kirjava valikoima värinappeeja.

Lopulta löysin täydellisen värin. Siirsin harottavia siveltimiä ja kuluneita väripaletteja tieltäni ja kastoin varpaan. Vesi ei tuntunut juuri miltään, ehkä hieman lämpöiseltä, mutta väri veti heti puoleensa ja olin varma että olin valinnut oikein. Pian seisoin jo polviani myöten ammeessa ja jalat lipsuivat liukkaalla pohjalla, kun kävin varovasti istumaan. Yritin nostaa sitä varvasta, joka oli ensimmäisenä kastunut. Se ei halunnut nousta ja ymmärsin sen olevan oikeassa. Jos olisin nähnyt sen, olisin voinut alkaa katua, mutta nyt minun piti mennä katsomaan sitä.