Hiljaisuus ympärilläni, pimeys
tiivistyy sydämessäni.
Hiljaa jatkan matkaa kohti
tuntematonta.
Luokse ääretöntä.
Rauhaa kaipaan, sitä en kuitenkaan
saa.
Minut on tuomittu kulkemaan öisiä
niittyjä,
kylmiä metsiä.
Astelen hiljaa kohti kiveä jossa
ainiaaksi on kaiverrettu nimeni.
Luokse kiven joka sinetöiminut kivun ja
tuskan seitteihin.
Selite:
sillon tällön tuntuu ettei mieli ja sielusaa rauhaa vaikka kuinka kulkisi syvälle lämään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea runo :D
hieman häiritsee se että ajatus hieman pätkii kirjoitus tyylissä jotenkin.. :D
Mutta ajatus on upea! :)
Tykkäsin :D